Jossain kummassa ne ovikset viipyvät, tai sitten eivät vain tunnu niin selvästi, kuin esimerkiksi viime kierrolla... Nyt siis kiertopäivä 10/28... Kaitpa ne sitten tulevat, kun ovat tullakseen, vaikka mitäpä väliä sillä, kun en jaksa stressata. Odotan tosiaan sinne kesäkuulle ja sitten lääkäriin. Kai se siitä sitten. Ehkä.

Autokoulun opettaja kehaisi vähän tänään... Vieläkin kytkimen ja vaihteiden kanssa on vähän vaikeuksia, mutta etenin tänään kuulemma enemmän kuin kolmella edellisellä ajokerralla yhteensä. Ehkä miulla sitten on vielä toivoa. Vielä ajolinjat ovat hiukan hakusessa, meinaan unohtaa ryhmittymiset välillä ja auton oikea kylki viistää kaarteissa turhan läheltä penkkaa, mutta eipähän vielä ole autoa tullut naarmutettua... Ja tosiaan nyt tuntui itsestäkin paljon varmemmalta jopa tuo keskustassa ajaminen.

Silmä on vielä vähän arka, mutta huomattavasti parempi kuitenkin jo. Varmaan vähän raapaisi jostain se linssin risa reuna, mutta ei kai kuitenkaan pahasti, kun turvotuskin on laskenut ihan kivasti...

En millään pysty unohtamaan vauvahaaveitani, vaikka kuinka yritän. Kaikki raskaana olevat naiset, äidit vauvoineen - en pysty edes katsomaan sinne päin. Ja huomaan koko ajan suunnittelevani lastenhuonetta ja mitä kaikkea voisin pienen tyttöni kanssa siellä tehdä... Edelleen vaikea kuvitella, että meille tulisi poika, mutta onhan se ihan yhtä mahdollista kuin tytönkin saaminen. Kuvitelmissani ja unissani lapsi on miltei aina ollut tyttö, vain kerran olen nähnyt unta poikalapsesta, joskus teini-ikäisenä, pienestä kiharatukkaisesta, ruskeasilmäisestä poikavauvasta :) Mutta se olikin sitten ainoa kerta. Tekee melkein kipeää katsoa miehen siskon tyttöjä, kun ne ovat niin suloisia - isommalla vaaleat enkelinkiharat ja pienemmällä kuparinpunaiset suortuvat. Ovat ne niin suloisia.

Vauvan huonettakin sisustan koko ajan mielessäni valkoisella, vaaleanpunaisella ja limenvihreällä, vaikka tiedän, että lapsi voisi olla kumpi tahansa, tyttö tai poika. Siis jos nyt joskus edes raskaaksi tulisin... 

Tintti.