No nyt ne marjapäivät, rättisulkeiset, mitkä lie sitten loppuivat (siis vuoto loppui). Kivut jäivät. Tai siis ainakin mahaa nippailee jotenkin tosi inhottavasti. Ja oksettaa... Mitähän TÄÄ nyt sitten on?

Kun en nyt ihan usko että tuolla mahassa niiden kipujen ja niiden hyytymäkönttien jäljiltä nyt mitään vauvaa on. Mutta ihan oudolta tää kyllä tuntuu. Ja ruokahalu on tosiaan tipotiessään. Jääkaapissa olisi kattilallinen tonnikalapastaa, jota eilen miehelle väsäsin, mutta ajatuskin yököttää. Mä kun olen tällainen suursyömäri niin yleensä aina tekee jotain mieli, mutta nyt kun tarkemmin ajattelee, niin edes lempiruokia ei tee mieli - ei MITÄÄN. Normaalisti viimeistään kantapaikan kanahampurilainen saa veden kielelle, mutta nyt edes se ei saa mua kuolaamaan. Missä vika?

No eipähän tarvi sitten ainakaan miettiä, mitä suustansa alas laittaa, kun ei laita mitään :D Helppo laihdutuskuuri. Ei oo vielä paino mitenkään erityisesti lähtenyt tippumaan (mie punnitten itteni semmosella vanhanaikaisella vaa'alla, joka näyttää kilot vähän sinneppäin, pitäis ostaa uus digitaalinen, vanha on mäsänä), mutta onpahan pysyny siellä 77 kilossa. Mutta aikaahan tässä siis on sinne maaliskuun loppuun, eli enköhän mie siihen mennessä saa pari kiloa putoamaan :D Varsinkin tällä nykysellä taktiikalla. Kröhöm. No joo, epäterveellistä tämä on, eikä ainakaan auta tuossa lapsensaamisessa lainkaan, päin vastoin, kun pitäisi syödä monipuolisesti, tiedän, mutta kun ei mee alas niin ei mee alas. Kyllä mie lupaan yrittää.  

Ja toi väsymys. Ei niinkun jaksa pysyä hereillä, ei millään. Tekisi mieli kaivautua peiton alle ja pysyä siellä. Siis lopun elämää. Mä olisin TOSI onnellinen ihminen jos saisin vaan nukkua. Kävin koirien kanssa reilun tunnin lenkillä ja sain auringonpaisteesta päänsäryn. Taidan siis olla luonnostani synkkä ihminen :D Tai sitten tämä talvi on vaan ollut niin synkkä, että valo polttaa silmät puhki.

Näin taas unta vauvasta. Jostain syystä se on aina se sama vauva, paitsi nyt edellisessä unessa, minusta se kummasti muistutti tuttavaperheemme tytärtä vauvana (sen tuttavaperheen, jossa nyt yritetään toista vauvaa - onko tämä nyt enneuni siitä, että niillä piakkoin tärppää, tai on jo tärpännyt. ei olisi ensimmäinen enneuni - yleensä tiedän kaikkien lasten sukupuoletkin jo ennalta, ehkä pari kertaa olen osunut hutiin)... Mutta tässä unessa taas oli oma univauvani, jota syötin ja laitoin nukkumaan - katselin vain, ja voi kuinka se oli kaunis, pieni, ja vauvantuoksuinen...

Tule pian pieni, tule äidin luo.

<3 Tintti

PS. Anyways, rättisulkeiset ovat nyt takanapäin. Oviksia odotellessa.