Jep jep, hereillä ollaan.

Kiertopäiviä 6/28. Oviksia taas odotellaan...

Jollain kummalla tavalla ahdistaa taas tämäkin päivä, vaikka loppujen lopuks on kai aika helppo päivä - ajotunti heti aamusta (saanpahan sen pois samantien päiväjärjestyksestä), yksi sovittu meno, sitten kotiin koirien kanssa pariksi tunniksi, ehkä pikku lenkki niiden kanssa ja illaksi teoriatunnille. Silti joku mättää.

Kai se on sitten tuo ajotunti. Joudun taas todennäköisesti ajamaan keskellä kaupunkia, enkä oikein koe olevani siihen valmis. Ero edelliseen kertaan on kuitenkin siinä, että nyt tiedän sen etukäteen. Se edellinen ajotuntihan meni ihan penkin alle. Tai ei oikeastaan, kaikkihan meni suhteellisen ok. Itse ajoin ihan suht jees, vaikka mitenkään taitava en olekaan. Ongelmia aiheuttivat lähinnä muu liikenne ja ajo-opettaja. Ensin tuli rekka kolmion takaa ja meinasi tulla suoraan minun puolelta auton kylkeen. Sai siinä ajo-opettajakin pumpata jarrua ihan hulluna ettei jääty alle. Turha kai sanoakaan, että rekan ajonopeus oli aika reilusti ylinopeuden puolella.

Kun siitä selvittiin, meni kaikki taas hetken aikaa ihan ok. Sitten ajo-opettaja varoittamatta neuvoi mua ajamaan suoraan kaupungin keskustaan, keskellä ruuhka-aikaa. Menin ihan paniikkiin ja meinasin seota käsiin. Keskusta-ajostakin selvisin joten kuten, mutta viimeinen niitti oli parkkeeraus kahden auton väliin - en ollut harjoitellut parkkeeraamista aiemmin siis muualle kuin tyhjän tien laitaan.

Ei, en kolhinut autoa, mutta eipä se kovin kaukanakaan ollut ja lopulta ajo-opettaja tarttui rattiin ja ohjasi auton ruutuun. Eikä mennyt edes suoraan. Eipä kai siinäkään mitään mutta siinä kohtaa se paniikkikohtaus sitten yltyi ja sekosin käsiin. Teki mieli haukkua se ajo-opettaja pystyyn ja itketti niin maan p***eleesti. Nousin autosta ja menin talon taakse pillittämään. Pillitys jatkoi vielä kotonakin.

Ei varmaankaan mikään noista asioista yksinään, mutta kaikki yhdessä.

Sitä paitsi olen "minä itte"-ihminen. En voi sietää, että joku muu töllistelee vieressä. Olisin aivan tolkuttoman onnellinen, jos pääsisin edes hetkeksi harjoittelemaan autolla liikkeellelähtöä ja pysähtymistä ja vaihteiden vaihtoa ja jarruttamista tyhjälle tielle, ja yksin.  Mutta ei, kaikkea ei voi saada. Jos huonosti käy, niin joudun lähtemään ajamaan suoraan keskustasta... Ei hyvä. Mutta tällä kertaa aion kestää sen, enkä todellakaan enää puhkea kyyneliin.

<3 Tintti