Pitäisi ottaa fillari alle ja lähteä polkemaan tuonne maailman turuille - siis hakemaan se virallinen ajokortti... tuntuu vaan sillai semisti nololta fillaroida katsastuskonttorille hakemaan ajokorttia... Mies nyt vaan sattui menemään autolla töihin ja minun auto vielä odottelee tuolla vanhalla kotipaikkakunnalla muutaman sadan kilometrin päässä, kun en ole uskaltanut ajaa sitä sieltä tänne... :/

Jännittää tuo huominen... Joo, tiedän, että se on vain työpaikka jne. mutta kyllä se eka päivä silti jännittää, varsinkin kun joutuu tekemään ihan uutta hommaa 10 tuntia putkeen... Jaiks.

Äh, kello on jo niin paljon, että pitäisi kai lähteä fillaroimaan. Jännästi tuo paniikkihäiriö nostaa päätään heti kun ajattelenkin autokoulua tai katsastuskonttoria... Niin, tässä välillähän on tapahtunut paljon, eikä vähiten se, että selvisi, että mua koko kevään piinanneet paniikkikohtaukset liittyivät enimmäkseen autokouluun ja inssiajoon... Jeps. Vaikka tiedän, että mun ei tarvitse tehdä muuta kuin hakea se saamarin kortti sieltä, niin silti oksettaa ajatuskin että näen taas sen nyrpeän inssiäijän naaman... :( Toivottavasti en näe.

Oho, meidän "Pentti" näköjään tykkää Apulannasta, ulvoi ja haukahteli äsken niiden biisin tahtiin tuossa O.o

---------------------------------------------------

Oli muuten ensimmäinen yö piiiitkään aikaan, kun en nähnyt minkään näköistä painajaista tai edes unta... Johtuisiko sitten siitä, että illalla katsottiin Hills Have Eyes. Mies sanoi, että on pelottava leffa - minä vaan nauroin koko leffan läpi... Ainoat kohtaukset jotka aiheutti jotain muuta kuin naurua olivat, kun 

  1. Beauty löytyi kuolleena (en voi sietää eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa)
  2. Vauvaa osoitettiin aseella ja muutenkin riepoteltiin (EI näin!)
  3. Ruby pelasti vauvan ja sen isän uhraamalla oman henkensä. 

Muuten oli lähinnä koominen koko leffa... Tärkeä aihe tietysti - se, millaisia vaikutuksia säteilyllä ja/tai kemikaaleilla voi olla tuleviin sukupolviin, mutta toisaalta, vaikeasti vammaisten kanssa työskennelleenä ärsyttää, millaisen kuvan tuollaiset elokuvat antavat vammaisista. Kun eivät vammaiset oikeasti ole mitään verenhimoisia hirviöitä - aikuisten oikeasti. Mutta jos ei tunne yhtään vammaista ja sitten näkee tuollaisia leffoja, voi ihan oikeasti tuollaiset leffat aiheuttaa pelkoa ja painajaisia... Muistan itsekin lapsena pelänneeni kaikkia "oudon näköisiä" ihmisiä... Siis periaatteessa ihan ilman syytä.

Mutta joo, meikäläinen lähtee nyt sitten sinne helteeseen fillaroimaan... :(

Tintti.