Niin no, sieltä ne sitten alkoi. Tarvii siis vaan tottua tähän pidentyneeseen kiertoon. Tosin tänään alkoi vasta kp 27/28, ja rättipäivät alkoi siitä huolimatta. Eipä voi minkään. Aamulla ensin ruosteen väristä tuhrua, sitten hyytynyt klimppi ja nyt koskee niin etten pääse sohvalta ylös. Kyllä siis ihan niiltä vaikuttaa. Kipu on ainakin tosi kova, vaikkei verta ole tullut kuin ehkä joku muutama tippa. Sitä hyytynyttä nyt on vaikea arvioida.

Onneksi en hirveästi ehtinyt innostua. Tosin mies kyllä taisi, kun sanoin sille eilen että jos ei viikonloppuna ala niin testaan maanantaina. Ei olisi pitänyt sanoa sille mitään, mutta olin ollut pahalla tuulella koko päivän, niin pakkohan sille oli kertoa. Mutta kyllä se minuakin kirpaisee, vaikken innostua vielä suuremmin ehtinytkään... Lähinnä vähän harmittaa, kun sain miehen innostumaan turhaan.

Alan olla jo luovuttanut sen luomuvauvan suhteen. On myös aika hankala sanoa miehelle, että ootko miettinyt, että voikin olla ettei simpat ole ihan kondiksessa. Mä kun tosiaan vuodan kuin seula ihan säännöllisesti, ja oviksetkin vaikuttais tulevan ajallaan. Miten sen vois edes sanoa sille? Onhan se aika kova pala miehelle.

Eli yrityskierto numero kahdeksan pärähti sitten käyntiin. Enää neljä kuukautta, sitten pääsen lääkäriin, tutkituttamaan ainakin itseni. Jos vika ei löydy minusta niin sitten en tiedä miten tässä edetään.

<3 Tintti