Että niin sitten vierähti kesäkuu... Huomenna ollaankin sitten jo heinäkuun puolella.

Tänään käytiin sitten siellä tutkimuksissa. Varmaan jo otsikosta joku arvannee, mitä kauheaa siellä tehtiin... Lääkäri halusi pitkän kyselylitanian jälkeen tehdä sisätutkimuksen, ja kavuttuani tutkimuspöydälle ja oiottuani raajani tukia vasten kysyä pamautti Täti Tohtori (se mikään täti ollut, hätinä minun ikäinen!!! Kyseessä siis yleislääkäri...), että milloinkas sulta on viimeksi papa-koe otettu? Minä siihen että "eeeei ikinä?" (Ja tässä vaiheessa kaikki kukkahattutädit heristelevät tuohtuneina sormiaan - olisi pitänyt ottaa!) Täti Tohtori oli kuitenkin kiltti ja ymmärtäväinen täti, eikä kommentoinut asiaa sen kummemmin, sanoi vaan että otetaanpa sekin nyt sitten samalla... Ja syy miksi ei ole otettu on siis siinä, että pelkään papa-näytteen ottamista kuin ruttoa, koska se kuulemma sattuu...

Ja kyllä. Sattuihan se... Ihan sen verran vaan, että pyörryin tutkimuspöydälle Täti Tohtorin huomaamatta, ja virkosin sopivasti samalla hetkellä kuin Täti Tohtori sanoi, että voit nousta ja pukea. Hmm. Eihän siinä muuta, mutta tottelin ihan sokeasti, enkä ajatellut, että kannattaako tuota nousta kun näin pyörryttää... Seuraavaksi olinkin sitten puolialasti polvillani tutkimuspöydän vieressä... Täti Tohtori siihen vain, että "olisit sanonut, että sua noin pyörryttää". No eipä tullut mieleen, kiitos vaan kysymästä...Päivän huumoripläjäys oli kuitenkin siinä, kun Täti Tohtori tiirasi sinne ja totesi, että "onpa sulla kauniit limakalvot". Joo, kiitos vaan, hyvä tietää, ettei ole rumat... Samaan hengenvetoon kuitenkin ihmetteli, että "jos sulla on seuraaviin rättisulkeisiin (Täti Tohtori käytti kyllä sanaa kuukautiset) vielä viikko, niin miten sun limakalvot on jo tän näköiset??? Öö, no enpä tiedä, sanopas se! O.o Eikös se olis vähän niinkuin Täti Tohtorin asia tietää se...?

Mutta sattui siis ihan pimpisti se papa-näytteen otto. Siis ihan kirjaimellisesti. Onneksi on nyt otettu, ja Täti Tohtori oli tosiaan ihan mukava tyyppi, vähän vaivaantuneen oloinen tosin, mutta mitäpä muutakaan voi odottaa vastavalmistuneelta (vai oliko peräti vielä opiskelija???) lääkäriltä joka on vaan tuuraamassa jonkun kesälomaa?!? Kyllä mäkin varmaan olisin aika vaivaantunut jos potilas olisi siinä nenun edessä lettu levällään... Ja vähän vaivaantunut olo oli kyllä itsellänikin... Tosin vielä vähän vaivaantuneempi oli tuo mies joka sekin joutui Täti Tohtorin ropeloitavaksi... Tuli sieltä kyllä melkoisen punaisena poies. :D Mutta eipä siinä mitään. Täti Tohtori sitten vielä varoitteli, että saattaa sitten vuotaa vähän. Ai miten niin vähän? Kyllä sitä verta aika paljon oli vessakäynnillä paperissa. Vatsaakin juilii aivan levottomasti, on juilinut koko päivän :/ Lipesin sitten dieetistä ja lohdutin itseäni karkkipussilla (suklaata) jonka mährystin naamaani alta varttitunnissa. (siis 220g suklaata!!! O.o) Mutta kyllä nyt on sitten olokin sen mukainen... :( Morkkis on armoton. Onneksi en ole bulimikko, niin ei tarvitse käydä oksentamassa...

Nuorempana mulla oli jokin, mitä terkkari sanoi semi-bulimiaksi - ahmin kyllä itseni täyteen, mutta kun tuli aika oksentaa, niin en pystynytkään. En millään. Siis ei vaan fyysisesti ollut mahdollista. Sen takia tätä painoa varmaan onkin näin paljon kertynyt... Ysillä painoin jo melkein 70 kiloa, lukiossa sitten jo 75... Joskus on tullut mietittyä, että jos terkkari olisi silloin lähettänyt mut jonnekin eteenpäin, niin olisiko tää paino pysynyt kurissa?!? Syytän siis kouluterkkaria kaikista ongelmistani - paitsi painosta, myös paniikkihäiriöstä ja muutamasta muustakin jutusta... Koulukuraattori saisi minun puolestani painua sinne samaan suohon kouluterkkareiden kanssa. Niillä ei kyllä todellakaan ollut mielessä oppilaan terveys saati mielenterveys... Vieläkin suututtaa vaikka noista ajoista on jo aika monta vuotta...

Back to now. Eli tosiaan Täti Tohtori määräsi meille nyt alkuun molemmille labrakäynnit - miehelle normilabrat ja kilpirauhashormonit, minulle nuo samat plus vielä prolaktiinin ja muut hormonit. Tai jotain sinnepäin. Lähetteen kuitenkin laittoi, nyt pitäisi vain itse varata aika labraan... Miehelle se olisi vielä laittanut siemennestenäytteestäkin labralähetteen, mutta niitä ei kuulemma hoideta täällä vaan Jyväskylässä, joten totesi sen kuuluvan sitten erikoissairaanhoidon piiriin, jos tämä meidän "ongelma" sitä vaatii... Sanoi että odotellaan ne labratulokset nyt ensin... Nyt vasta jälkeenpäin tajusin että olisiko se ultra pitänyt kanssa tehdä, mutta kai se Täti Tohtori paremmin tietää... Ja voihan olla että sekin kuuluu sinne erikoissairaanhoidon piiriin...

Mies on kyllä ollut aika ihana... Vitsailee ja härnää... Joko se yrittää peittää oman ahdistuksensa tai piristää mua. Joka tapauksessa onhan se mukava katsella tuollaista iloista miestä kuin sellaista murrikkaa...

------------------------------------------------------

Talon maalaus etenee taas melkoisin harppauksin... Samoin miun ihon palaminen... Niska, käsivarret ja pohkeet ihan kirkkaan punaiset... Ja vihreät. On nimittäin tullut tuossa taloa maalatessa harrastettua hiukan body paintingia... Sen verran on tullut itseään sotkettua, että mies jo päivällä nauroi, että maalia taitaa olla enemmän mun iholla kuin seinässä. Tosin vaatteita en oo onnistunut sotkemaan (juuri) ollenkaan. Ts. farkkuhameen helmassa on ohuenohut rantu vihreää ja topin selässä pari roisketta. Nyt joku tietysti kysyy, miten ihmeessä oon saanut maalia selkääni?!?!? No, helppoa: maalaa seinää, jota vasten sijaitsee pensas. Sohaise ohikulkiessasi pensasta ensin vasten vastamaalattua seinää ja laske sitten pensas viuhumaan piiskan lailla kohti selkääsi! Näin saat kauniin maalikoristeen toppisi selkään!!! Eli näin meillä tänään...

Kaksi verannan seinää sain sitten tänään maalattua, mutta raapannut olen sitäkin enemmän :) Toivottavasti se alkaisi näkyä alleissakin... Ainakin olkavarret ja olkapäät on aika makian tuntuiset... Samoin pohkeissa ja nilkoissa kyllä tuntuukin sille että on tullut touhuttua...

Ihmeen paljon noita ököjä tuossa meidän pihalla löllii. Eilen tuli nähtyä siilejä, oravia, tirppoja ja joku villiintynyt katti, ja tänään lisää siilejä, oravia ja tirpusia... Lisäksi miun maalipensselin päällä nökötti tänään perhonen... :) Ja kummia kasvejakin meidän pihalle on eksynyt... Viime kesänä kummastelin naapurin puolelta karannutta vadelmapusikkoa, nyt tontin kahteen vinottain vastakkaiseen kulmaan on eksynyt ruusupuskia, jotka puutarhuri-äitini mukaan kuvauksensa perusteella vaikuttaisivat valamonruusuilta... Meiltä löytyy myös melko muhkea syreenikasvusto ja muitakin jänniä puskia... Kuvamateriaalia huomenna, kunhan nyt kerkeän...

Miehen isä lähtee huomenna viikonlopuksi kotiin, käy juoksemassa maratonin ja palaa sitten sunnuntaina tai maanantaina. Sunnuntaina haetaan miehen sisarukset muksuineen meille. Joudun ajamaan sitten kotiin omalla autollani, eikä yhtään ahdista. Ei kivaa... Onneksi pikkulapset kulkevat miehen kyydissä, ja ainoastaan miehen toinen sisko tulee minun kyytiini apukuskiksi :)

Tintti.