Niin, nyt se on kai pikkuhiljaa myönnettävä. Meillä ei taida tuo vauvan tekeminen ihan helpolla onnistua.

Seitsemäs yrityskierto alkoi juuri, yritetty siis kesäkuusta 2010 asti. Ensimmäisen ehkäisyttömän pupuilukerran jälkeen mies kysyi: "Milloin se syntyy?" Voi kunpa se olisikin ollut niin helppoa.

Lähipiirissä odotetaan. Kaksi vahinkoraskautta ja yhtä vasta yritetään. Meille ei vain vauvaa kuulu, ei vahinkoa eikä tahallista. Kaikki odottavat/yrittävät ympärillämme ovat nuoria, meidän ikäisiämme. Kovasti meiltäkin vauvakuumeilusta kysellään, mutta en halua asiaa kommentoida. Tuntuu niin vaikealta edes ajatus sen sanomisesta ääneen - "Yritetään mutta ei onnistu. Taidetaan joutua lapsettomuushoitoihin."

Lisäksi äitini ei hyväksyisi sitä että "tahallani pilaisin" elämäni näin nuorena. Hänelle en siis voi puhua. Miehelle puhuminen kammottaa. Tuntuu, että jos sen sanoo ääneen, se on totta. En halua että se on totta.