Tulet luokseni varhain,
aamuyön varhaisina tunteina
verkkaisina hetkinä,
niin elävänä.
Silloin saan pidellä sinua
sydäntäni vasten,
kuulla pienen sydämesi lyönnit
niin kuin ne olisivat totta.
Ja niin varhain,
ennen kuin auringon ensi säteet
ylittävät puiden latvat,
olet mennyt,
toteutumaton unelma.
(c) Tintti
Tällaisissa mietteissä tänään. Nuo unet vauvasta liikkuvat sillä rajalla, ovatko ne ihania unelmia vai pahimpia painajaisia. Toisaalta on ihana pidellä omaa lastaan, vaikka se olisikin vain unta pettävää, toisaalta todellisuuteen herääminen sattuu niin, ettei välillä edes henkeä saa. Jokainen päivä ilman omaa pientä on tuskaa.
<3 Tintti.
Kommentit