Tulet luokseni varhain,

aamuyön varhaisina tunteina

verkkaisina hetkinä,

niin elävänä.

Silloin saan pidellä sinua

sydäntäni vasten,

kuulla pienen sydämesi lyönnit

niin kuin ne olisivat totta.

 

Ja niin varhain,

ennen kuin auringon ensi säteet

ylittävät puiden latvat,

olet mennyt,

 

toteutumaton unelma.

(c) Tintti

 

Tällaisissa mietteissä tänään. Nuo unet vauvasta liikkuvat sillä rajalla, ovatko ne ihania unelmia vai pahimpia painajaisia. Toisaalta on ihana pidellä omaa lastaan, vaikka se olisikin vain unta pettävää, toisaalta todellisuuteen herääminen sattuu niin, ettei välillä edes henkeä saa. Jokainen päivä ilman omaa pientä on tuskaa.

<3 Tintti.