On tämä kyllä niin outoa...

29.01.2011 rättisulkeiset alkoivat päivää normaalia aikaisemmin, mutta ei siis mitään uutta. Olihan ne vähän kummalliset, kestivät vain nelisen päivää, ekana päivänä lähinnä tuhrutti, ja sitten kun vuoto runsastui, niin sieltä tuli semmoinen iso hyytymä, minkä keskellä vaikutti olevan muutakin massaa kuin normaalia hyytynyttä verta (normaalisti en tutki tarkkaan, mutta jäi suihkussa käydessä ja itseäni pestessä "käteen" tuo klöntti. En sitä sen tarkemmin tutkinut, mutta ei ihan tavalliselta hyytymältä vaikuttanut.

02.02.2011 testasin ja näytti ihan selvää negaa, ei haamuplussaa edes tuntikausien jälkeen (jätin testin wc:n lavuaarin päälle koko päiväksi, kun en halunnut nähdä sitä. ärsytti se nega niin paljon).

Nyt on sitten useamman päivän vatsaa nippaillut. Ruokahalu on täysin kateissa ja kaikki ällöttää. Eilen käytiin hampurilaisella miehen toivomuksesta ja hampurilaisen syöminenkin tökki. Sama tänään päivällä lempiruokani kanssa. Koko ajan oksettaa ja pitää rampata vessassa pissillä. En tajua. Erikoisen herkäksi mainostettu testi näytti kuitenkin vielä keskiviikkona (viisi päivää marjapäivien alusta, neljä päivää oletetun kierron lopusta) negaa. Uutta en ole vielä vaivautunut tekemään.

Onko nyt liikkeellä jotain ihmeen mahatautia vai mitä tää nyt on? kun kaiken todennäköisyyden mukaan mun EI pitäisi olla raskaana. Siis en edes suostu harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että olisin tuosta vuodosta huolimatta raskaana. Itse veikkasin sitä alkuraskauden keskenmenoksi (tädilläni ollut esimerkiksi näitä, että testi näyttää plussaa jo ennen kierron loppua, mutta "kuukautiset" alkaneet kuitenkin, sitten lääkäri todennut keskenmenoksi), mutta kun tämän kummempia oloja (voimakasta kipua, jatkuvaa vuotoa) ei ole ollut, en tästä nyt lääkäriinkään viitsisi lähteä... Ei kai raskausoireita voi olla keskenmenon jälkeen? :O

Kummasteluani lisää tieto siitä, että jonkun tutkimuksen mukaan osa ihmisistä on alunperin kaksosia. Suuri osa kaksosraskauksista vain menee "puoliksi kesken" ensimmäisillä raskausviikoilla. Eli tulee keskenmenon oireita ja lääkäri saattaa jopa todeta keskenmenon, mutta toinen kaksosista jää henkiin. Ja tosiaan siis ihan alkuraskaudesta. Mutta ei kai näin aikaisessa vaiheessa? :O Äitini mukaan olen itsekin tuollainen "puolikas", hän oli kuulemma odottanut alunperin kaksosia, mutta sisarukseni oli mennyt kesken. Voiko tämä olla perinnöllistä? Siis voi apua, paras kun lakkaa ajattelemasta, hulluksihan tässä tulee (niinkuin en muka olisi jo... :D

Nytkin oksettaa niin maan vietävästi (yökännyt en ole vielä kertaakaan, mutta suussa maistuu koko ajan oksennus) :( Lisäksi olen taas tosi kiukkuinen ja itkuinen koko ajan. Mies on ihan pihalla et mitä mulle oikein pitäisi tehdä.

Jos joku kokeneempi osaa valaista asiaa niin kertokaa.

<3 Tintti