Ihmiset tulivat, ihmiset menivät - parhaimmillaan meitä oli täällä 10 ihmistä ja 2 koiraa. Kuusi aikuista ja neljä lasta. "Aikuisista" nuorin siis 16-vuotias, lapset 9-, 4-, 3- ja 1-vuotiaita. Kivaa oli, mutta aika rankkaa, kun on tottunut nyt normaalisti elelemään ukon kanssa kahdestaan täydessä hiljaisuudessa, mitä nyt "Pentti" ja "Ritva" pyörivät jaloissa - koirat siis.

Saatiin talo maalattua ja ehdittiin tekemään kaikenlaista kivaakin - käytiin uimassa, grillailtiin, vietiin lapset leikkipuistoon jne. Itselle sattui kuitenkin aikamoinen mahatauti samaan aikaan päälle, ja senhän nyt arvaa, että Projekti MILFimpi minä ei nyt sitten oikein edennyt. Ensin paino putosi sinne 76 kg, ja nousta paukahti sitten taas lähelle 80 kg. Mutta kyllä tämä tästä... Paino ehti kuitenkin ihan normaalisyömisellä ja liikunnalla pudota leppoisasti sinne 78 kg:n ennen tuota mahatautia, joten eiköhän se putoa uudelleenkin, kunhan nyt ensin taas saan itseäni niskasta kiinni ja jaksan taas mennä tuonne Kiloklubin sivuille seuraamaan syömisiäni... Lisäksi piti käydä kuuntelemassa festareilla paria bändiä ja tietäähän sen, ettei siellä juuri kuivin suin olla... Eli turvotusta jäljellä vielä siitäkin...

Työt jatkuu taas, on noita "paperihommia" eli kotoa käsin tehtäviä töitä nyt ainakin syyskuun alkuun, ja ensi viikko tuplatahtia, kun olen ensi viikolle saanut taas buukattua noita keikkahommiakin... Ja maanantaina vielä lisäksi työhaastattelu ihan unelmaduuniin... :)

-------------------------------------------

Pitäisi saada nyt itsestään irti niin paljon, että varaa labra-ajat ja ajan sinne yksityiselle Jyväskylään... Tuntuu vain niin hirvittävän lopulliselta kaikki... Varsinkin kun nyt alkaa hiljalleen vaikuttaa siltä, että ongelmat ei johdu musta... Mies kun nimenomaan tuntuu haluavan oman, biologisen lapsen... Itselle riittäisi, että voisi vaikka adoptoida ihan vauvaikäisen, mieluusti vastasyntyneen... En tiedä, tuntuu hirveän itsekkäältä ajatella, että vanhempi lapsi ei kelpaisi itselle... Ei se siitä ole kuitenkaan kiinni. Enemmänkin siitä, että pelkään, etten pystyisi muodostamaan äidin ja lapsen välistä sidettä isompaan lapseen... Vauva-aika on kuitenkin niin kovin suuri osa äidin ja lapsen välistä kanssakäymistä. Pelkoa lisää se, että olen lähipiiriin adoptoidun lapsen kohdalla nähnyt juuri tällaista: Lapsi tuli perheeseen vasta kolmen vuoden iässä, ulkomaalaisesta orpokodista, jossa oli kyllä perusasiat kunnossa, mutta lapsi ei ollut kolmen ensimmäisen elinvuotensa aikana kokenut juuri minkäänlaista hellyyttä. Kun lapsi sitten tuli Suomeen, lapsen äidin oli hyvin vaikea ajatella niin isoa lasta omanaan. Ikkuna äidin ja lapsen välisen siteen luomiseen oli jo sulkeutunut, niin äidin kuin lapsenkin osalta. Lapsi taas ei kiinny keneenkään, ei vanhempiinsa, ei lemmikeihin, ei kavereihin - vaikuttaa lähes tunteettomalta, ja on kuitenkin jatkuvasti arka ja pelokas. Pelkää hylkäämistä. Ei sitä että äiti jättää, ei sitä että isä jättää, vaan että jätetään kokonaan yksin. Tuntemattomankin ihmisen seura riittää. Lapsi ei yksinkertaisesti osoita minkäänlaista kiintymystä ketään kohtaan... Tätä minä siis pelkään.

Minulle kelpaisi myös spermanluovutus, jos tilanne niin pitkälle menisi, mutta olen aika varma, että mies ajattelisi lasta jonkun toisen miehen lapsena. Enkä syytä häntä siitä. Adoptiossa lapsi olisi ikäänkuin yhtä vieras meille molemmille, joten se tuntuu tasapuoliselta ratkaisulta. Ja vaikka kyseessä olisi munasolun lahjoitus, niin minä sentään saisin kantaa lapsen sisälläni, vaikkei lapsella minun geenejäni olisikaan. Mutta jos joudumme käyttämään luovutettuja siittiöitä... Veikkaan, että miehestäni tuntuisi ulkopuoliselta. Sen verran hyvin hänet tunnen. Minun munasoluni, minun kohtuni ja jonkun vieraan, tuntemattoman miehen siittiö. Minusta itsestänikin tuntuisi siltä, että pettäisin miestäni. Kummallisia ajatuksia sitä päähänsä saa, kun pelkää jotakin asiaa näin paljon... Voisi kuvitella, että luovutetun sperman käyttö olisi vähän sama kuin vaikkapa elinsiirto - jos oma ei toimi, niin etsitään toimiva tilalle. Mutta ei se taida mennä niin...

Lisäksi miehelle olisi varmastikin aika tärkeää, että lapsi edes jotenkin muistuttaisi meitä, tai edes toista meistä. Itse olisin enemmän kuin valmis adoptoimaan lapsen vaikkapa Kiinasta tai Thaimaasta - oikeastaan mistä tahansa ulkomailta, veikkaanpa vaan, että miehestä tuntuisi oudolta, jos lapsi olisi aasialaisen tai vaikkapa etelä-amerikkalaisen näköinen - vaikka emme itsekään ole kumpikaan mitenkään erityisen vaaleita...

En tiedä.

Aika näyttää.

<3 Tintti

No joo, syyhän siihen on tuo herkuttelu, mikä pitäisi saada aisoihin. Ensi viikon alusta ajattelin palata taas lapsuudesta tuttuun karkkipäiväpolitiikkaan (1 suklaapatukka pe, la ja su - se saa luvan riittää). Jäätelöä saan syödä viikollakin, max 3 tuuttia/tötteröä/tikkua per viikko. Ja ruokavalio saa olla ainakin näin kesällä ihan reilusti broileri-kasvispainotteista...

Eilen kävin paikallisessa Rossossa syömässä kaver(e)i(de)n kanssa. Siis yksi oli kaveri, kaksi tuttua ja yksi ihan ennestään tuntematon... Oli hiukan vaivaantunut fiilis, vaikka ruoka ihan hyvää olikin... Tosin en pidä kermaperunoista ja jostain syystä ne kuitenkin lautaselleni eksyivät :(

Yritin kyllä urhoollisesti syödä koko annoksen... :) Patruunan härkä bearnaise- ja marsalakastikkeiden kera oli kyllä ihanaa luksusta ja onnittelin itseäni siitä, etten sortunut juomaan ruokajuomana limsaa vaan pitäydyin muiden lailla jäävedessä... Jälkiruoankin jätin väliin, vaikka ravintolassa olikin n. 40 astetta lämmintä, ja jäätelö olisi kovasti houkutellut...

Illalla kuitenkin tapahtui pikku repsahdus, kun ensin join yhden siiderin... (Rekordeligin Mansikka-lime, suosittelen lämpimästi!) Sitten sain hetken aikaa olla ylpeä itsestäni, kun en sortunut grillimakkaraan enkä muihinkaan ystävän miehen värkkäämiin grilliherkkuihin - varsinkin pekoniin käärityt nakit hiukan houkuttelivat, mutta kestin sen kuin nainen. Sitten tulikin naukkaistua ystävän naapurin terassilla vähän normaalia tiukempi terävä, kun toinen näistä naapurissa iltaa viettäneistä kaveruksista teki fifty-fifty vodka-tuoremehu-paukkuja 3 dl:n lasiin, eikä tämä toinen herrasmies sitä sitten "liian terävänä" pystynyt juomaan (siis juoma oli terävä, ei mies, vaikka jälkimmäinenkin ihan fiksulta vaikutti...). En tiennytkään, että vodkassa on noin paljon kaloreita!!! O.o Ja illemmalla kun lähdettiin pyörähtämään terassilla, menin vielä juomaan 0,5 l Spriten :( on siinäkin aika turhan paljon kaloreita... :(

Mutta mutta :D Painohan on siis kuitenkin tippunut, ja vyötäröltäkin on lähtenyt pari senttiä, joten olen ihan tyytyväinen saavutukseeni :)

Ehkä jatkan vuodatustani illalla, ehkä en, sen näkee sitten...

tinde.

PS. Täti Tohtori soitti eilen päivällä, ja kertoi, että spermanäytteen otto tapahtuu yksityisellä Jyväskylässä, mutta tulee kuitenkin lähetteellä ja kelakorvauksineen halvemmaksi kuin mennä suoraan yksityiselle...

• 1 keltainen kiivi
• 2 voileipää (ruispala, margariinia, aamupalajuustoa, metvurstia, kurkkua, kirsikkatomaattia, basilikaa)
• broilerifile kerma-curry-kastikkeessa
• paprikariisiä
• kurkkua, basilikaa, kirsikkatomaatteja, fetajuustoa, mausteöljyä, aurinkokuivattua tomaattia
• 2 kaurakeksiä
• 0,5 l cola lightia
• 1 l vettä

ja sitten se murheenkryyni, josta enemmän edellisessä postauksessani:

• 1 pussi suklaata (liki 1000 kcal!!!! eli n. puolet tämän päivän energiansaannista! PRKL!)

Eli siis ei kiva juttu laisinkaan... Mutta tehty mikä tehty - huomenna sitten enemmän liikuntaa vaan, vaikka kiloklubin liikuntapäiväkirjan mukaan meneekin vähän liiankin hyvin tuon liikunnan suhteen... (johtuu lähinnä tuosta maalaamisesta...)

Painohan ei siis juurikaan ole pudonnut, n. 79 se torstai-aamuna näytti, ja senpä siis myös kirjaan tuonne taulukkoon...

<3 Tinde

Tänään käytiin sitten siellä tutkimuksissa. Varmaan jo otsikosta joku arvannee, mitä kauheaa siellä tehtiin... Lääkäri halusi pitkän kyselylitanian jälkeen tehdä sisätutkimuksen, ja kavuttuani tutkimuspöydälle ja oiottuani raajani tukia vasten kysyä pamautti Täti Tohtori (se mikään täti ollut, hätinä minun ikäinen!!! Kyseessä siis yleislääkäri...), että milloinkas sulta on viimeksi papa-koe otettu? Minä siihen että "eeeei ikinä?" (Ja tässä vaiheessa kaikki kukkahattutädit heristelevät tuohtuneina sormiaan - olisi pitänyt ottaa!) Täti Tohtori oli kuitenkin kiltti ja ymmärtäväinen täti, eikä kommentoinut asiaa sen kummemmin, sanoi vaan että otetaanpa sekin nyt sitten samalla... Ja syy miksi ei ole otettu on siis siinä, että pelkään papa-näytteen ottamista kuin ruttoa, koska se kuulemma sattuu...

Ja kyllä. Sattuihan se... Ihan sen verran vaan, että pyörryin tutkimuspöydälle Täti Tohtorin huomaamatta, ja virkosin sopivasti samalla hetkellä kuin Täti Tohtori sanoi, että voit nousta ja pukea. Hmm. Eihän siinä muuta, mutta tottelin ihan sokeasti, enkä ajatellut, että kannattaako tuota nousta kun näin pyörryttää... Seuraavaksi olinkin sitten puolialasti polvillani tutkimuspöydän vieressä... Täti Tohtori siihen vain, että "olisit sanonut, että sua noin pyörryttää". No eipä tullut mieleen, kiitos vaan kysymästä...Päivän huumoripläjäys oli kuitenkin siinä, kun Täti Tohtori tiirasi sinne ja totesi, että "onpa sulla kauniit limakalvot". Joo, kiitos vaan, hyvä tietää, ettei ole rumat... Samaan hengenvetoon kuitenkin ihmetteli, että "jos sulla on seuraaviin rättisulkeisiin (Täti Tohtori käytti kyllä sanaa kuukautiset) vielä viikko, niin miten sun limakalvot on jo tän näköiset??? Öö, no enpä tiedä, sanopas se! O.o Eikös se olis vähän niinkuin Täti Tohtorin asia tietää se...?

Mutta sattui siis ihan pimpisti se papa-näytteen otto. Siis ihan kirjaimellisesti. Onneksi on nyt otettu, ja Täti Tohtori oli tosiaan ihan mukava tyyppi, vähän vaivaantuneen oloinen tosin, mutta mitäpä muutakaan voi odottaa vastavalmistuneelta (vai oliko peräti vielä opiskelija???) lääkäriltä joka on vaan tuuraamassa jonkun kesälomaa?!? Kyllä mäkin varmaan olisin aika vaivaantunut jos potilas olisi siinä nenun edessä lettu levällään... Ja vähän vaivaantunut olo oli kyllä itsellänikin... Tosin vielä vähän vaivaantuneempi oli tuo mies joka sekin joutui Täti Tohtorin ropeloitavaksi... Tuli sieltä kyllä melkoisen punaisena poies. :D Mutta eipä siinä mitään. Täti Tohtori sitten vielä varoitteli, että saattaa sitten vuotaa vähän. Ai miten niin vähän? Kyllä sitä verta aika paljon oli vessakäynnillä paperissa. Vatsaakin juilii aivan levottomasti, on juilinut koko päivän :/ Lipesin sitten dieetistä ja lohdutin itseäni karkkipussilla (suklaata) jonka mährystin naamaani alta varttitunnissa. (siis 220g suklaata!!! O.o) Mutta kyllä nyt on sitten olokin sen mukainen... :( Morkkis on armoton. Onneksi en ole bulimikko, niin ei tarvitse käydä oksentamassa...

Nuorempana mulla oli jokin, mitä terkkari sanoi semi-bulimiaksi - ahmin kyllä itseni täyteen, mutta kun tuli aika oksentaa, niin en pystynytkään. En millään. Siis ei vaan fyysisesti ollut mahdollista. Sen takia tätä painoa varmaan onkin näin paljon kertynyt... Ysillä painoin jo melkein 70 kiloa, lukiossa sitten jo 75... Joskus on tullut mietittyä, että jos terkkari olisi silloin lähettänyt mut jonnekin eteenpäin, niin olisiko tää paino pysynyt kurissa?!? Syytän siis kouluterkkaria kaikista ongelmistani - paitsi painosta, myös paniikkihäiriöstä ja muutamasta muustakin jutusta... Koulukuraattori saisi minun puolestani painua sinne samaan suohon kouluterkkareiden kanssa. Niillä ei kyllä todellakaan ollut mielessä oppilaan terveys saati mielenterveys... Vieläkin suututtaa vaikka noista ajoista on jo aika monta vuotta...

Back to now. Eli tosiaan Täti Tohtori määräsi meille nyt alkuun molemmille labrakäynnit - miehelle normilabrat ja kilpirauhashormonit, minulle nuo samat plus vielä prolaktiinin ja muut hormonit. Tai jotain sinnepäin. Lähetteen kuitenkin laittoi, nyt pitäisi vain itse varata aika labraan... Miehelle se olisi vielä laittanut siemennestenäytteestäkin labralähetteen, mutta niitä ei kuulemma hoideta täällä vaan Jyväskylässä, joten totesi sen kuuluvan sitten erikoissairaanhoidon piiriin, jos tämä meidän "ongelma" sitä vaatii... Sanoi että odotellaan ne labratulokset nyt ensin... Nyt vasta jälkeenpäin tajusin että olisiko se ultra pitänyt kanssa tehdä, mutta kai se Täti Tohtori paremmin tietää... Ja voihan olla että sekin kuuluu sinne erikoissairaanhoidon piiriin...

Mies on kyllä ollut aika ihana... Vitsailee ja härnää... Joko se yrittää peittää oman ahdistuksensa tai piristää mua. Joka tapauksessa onhan se mukava katsella tuollaista iloista miestä kuin sellaista murrikkaa...

------------------------------------------------------

Talon maalaus etenee taas melkoisin harppauksin... Samoin miun ihon palaminen... Niska, käsivarret ja pohkeet ihan kirkkaan punaiset... Ja vihreät. On nimittäin tullut tuossa taloa maalatessa harrastettua hiukan body paintingia... Sen verran on tullut itseään sotkettua, että mies jo päivällä nauroi, että maalia taitaa olla enemmän mun iholla kuin seinässä. Tosin vaatteita en oo onnistunut sotkemaan (juuri) ollenkaan. Ts. farkkuhameen helmassa on ohuenohut rantu vihreää ja topin selässä pari roisketta. Nyt joku tietysti kysyy, miten ihmeessä oon saanut maalia selkääni?!?!? No, helppoa: maalaa seinää, jota vasten sijaitsee pensas. Sohaise ohikulkiessasi pensasta ensin vasten vastamaalattua seinää ja laske sitten pensas viuhumaan piiskan lailla kohti selkääsi! Näin saat kauniin maalikoristeen toppisi selkään!!! Eli näin meillä tänään...

Kaksi verannan seinää sain sitten tänään maalattua, mutta raapannut olen sitäkin enemmän :) Toivottavasti se alkaisi näkyä alleissakin... Ainakin olkavarret ja olkapäät on aika makian tuntuiset... Samoin pohkeissa ja nilkoissa kyllä tuntuukin sille että on tullut touhuttua...

Ihmeen paljon noita ököjä tuossa meidän pihalla löllii. Eilen tuli nähtyä siilejä, oravia, tirppoja ja joku villiintynyt katti, ja tänään lisää siilejä, oravia ja tirpusia... Lisäksi miun maalipensselin päällä nökötti tänään perhonen... :) Ja kummia kasvejakin meidän pihalle on eksynyt... Viime kesänä kummastelin naapurin puolelta karannutta vadelmapusikkoa, nyt tontin kahteen vinottain vastakkaiseen kulmaan on eksynyt ruusupuskia, jotka puutarhuri-äitini mukaan kuvauksensa perusteella vaikuttaisivat valamonruusuilta... Meiltä löytyy myös melko muhkea syreenikasvusto ja muitakin jänniä puskia... Kuvamateriaalia huomenna, kunhan nyt kerkeän...

Miehen isä lähtee huomenna viikonlopuksi kotiin, käy juoksemassa maratonin ja palaa sitten sunnuntaina tai maanantaina. Sunnuntaina haetaan miehen sisarukset muksuineen meille. Joudun ajamaan sitten kotiin omalla autollani, eikä yhtään ahdista. Ei kivaa... Onneksi pikkulapset kulkevat miehen kyydissä, ja ainoastaan miehen toinen sisko tulee minun kyytiini apukuskiksi :)

Tintti.

Huomenna siis lapsettomuustutkimuksiin. Ahdistaa. Mies on kiukkuinen ja tikkuinen ja takkuinen ja vieläpä vähän kipeäkin poltettuaan itsensä töissä pahasti auringossa (kumma miten sisätöissäkin voi välillä palaa auringossakin noin pahasti... O.o ). Tänään on tullut raapattua seiniä hiki hatussa kokonaiset viisi tuntia ja töitäkin tehtyä parisen tuntia, eli melekoisen täysi työpäivä siis. Siihen päälle olen sitten vielä ravannut ruokakaupassa ja rautakaupassa, lenkittänyt koiran ja väsännyt murkinaa työmiehille (miehelle ja tämän isälle). Niin ja juossut ympäri korttelia etsimässä meidän "Ritvaa" kun rouva hauva hauvanen päätti karata avoimesta ovesta (miehen isä ei vieläkään muista ettei meillä voi jättää ulko-ovea auki noin vain)... Hirveästi ei siis ole aikaa jäänyt itselle.

Sen verran kuitenkin, että sain Veeran kehoituksesta aikaan käydä rekisteröitymässä kiloklubin jäseneksi :) Ehkä se sitten hiukan auttaisi saamaan tuota ruokapolitiikkaa kohdilleen, miksei liikuntapuoltakin... Mutta kiitos Veera hyvästä vinkistä!

Ruokapäiväkirja:

Aamupala:

• 2 leipää (ruisleipä, margariinia, sulatejuustoviipale, meetvurstia, kurkkua)
• 0,5 l vettä
• 2,5 dl mandariinifantaa

Lounas:

• 2,5 dl mandariinifantaa
• 2 leipää (ruisleipä, margariinia, sulatejuustoviipale, meetvurstia, kurkkua)
• 4 kaurakeksiä

Välipala:

• 2 keltaista kiiviä
• banaania
• 0,5 l vettä

Päivällinen:

• Kurkkua
• 10 kirsikkatomaattia
• Broilerin rintafilee
• Paprikariisiä
• Kermakastiketta
• fetajuustoa

+ toffeejäätelötuutti

Että semmoista tänään... Huomenna lisää.

Tintti.

Ps. viitaten otsikkoon, täällä on ollut tänään yli 30 C niin sisällä kuin ulkonakin... :)

Otsikkokin sen varmaan kertoo, missä puuhissa tänään on oltu... On tullut haaveiltua vauvasta ja tulevaisuudesta taas oikein roppakaupalla, mutta siinä samalla olen - yllättävää kyllä - saanut jotakin aikaankin... Olen nimittäin raapannut, hionut ja maalannut talon kuistin ja verannan (niille jotka eivät tee eroa kuistin ja verannan välillä tiedoksi, että veranta on mielestäni se ikkunallinen "koppero" talon etuosassa, jonka kautta pääsee ulko-ovesta ulos. Ulko-ovi on se uloin ovi, jonka saa lukkoon. Kuisti on se joka jää ulko-oven ja verannan ulkopuolelle, ja josta johtaa rappuset pihalle...). Oli ihan kivaa, vaikka nyt särkee joka paikkaa ja väsyttää aivan tolkuttomasti... Mutta on se hiano.

Kävin tänään vaa'allakin - näytti aivan hitusen alle 80 kg, joten ei todellakaan taida kahden päivän päästä olla tuo ensimmäinen tavoiteraja rikki. Tosi tyhmää, vaikka alkoi jo niin hyvin tuolla kilon pudotuksella :( Oikein suututtaa tämä itsekurin puute :(

Ruokapäiväkirja:

• 1 l vettä
• 1,5 l mandariinifantaa
• 4 kaurakeksiä
• 2 kanafileetä
• 1/2 paprika
• kurkkua
• 10 kirsikkatomaattia
• 2 voileipää (ruisleipä, margariinia, metvurstia, kurkkua)
• 2,5 dl appelsiinimehua

... ja vieläkin on nälkä...

<3 Tintti.

• 0,5 l suklaajäätelöä
• 0,5 dl maitoa
• 1 banaani
• broilerisalaatti (broilerikuutioita, fetakuutioita, salaattia, tomaattia, kurkkua, ananasta + sinappinen salaatinkastike)
• 1 l vettä
• 3 dl 7 up-limsaa
• suklaata
• broilerifilee
• 4 pientä varhaisperunaa
• 1/2 paprika
• 8 kirsikkatomaattia
• kurkkua viipaleina
• fetajuustoa ja aurinkokuivattua tomaattia
• appelsiinimehua
• 2 mansikkaa
• 4 kinkkusiivua suoraan paketista

(Mistä ihmeestä mulle on tällainen nälkä tänään siunaantunut??? O.o Ei kyllä varmasti mene alle tuon 78 kg:n tavoitepainorajan silloin torstaina... :( Kiukuttaa... :( Paree olis mennä!!! Pitäisi kyllä edelleenkin vähentää tuota herkkujen määrää ja varsinkin tuota sokerin litkimistä... Itse yleensä valitsen cola lightin, jos vain mahdollista, mutta miehelle pitää aina olla sokericolaa ja monessa paikassa vaihtoehtona on vain pepsi, jota en joisi suin surminkaan, kun maistuu aivan pahvilta...

Käytiin tänään hakemassa maalit ja pelit ja pensselit ja miehet tuolla jo raappaavatkin maalia talon seinistä :)Pian päästään maalaamaan - olen jo ihan intona! Koemaalaus onnistui siis aivan tosi hyvin! Mies valitsi seinän värin ja minä nurkkalautojen sävyn (ette usko kuinka monta erilaista valkoisen sävyä maailmassa onkaan... Onneksi miehen isä löysi juuri sen oikean valkoisen sävyn ja minä kiukkusin miehelleni, kunnes sain tahtoni läpi)...  :)

Eli lopputuloksen pitäisi muistuttaa tätä... (kuvassa siis random googlen kuvahaulla löytynyt talo, jossa pääasiana talon väritys)

Mutta hyvän valinnan mies teki, kieltämättä :) Maalin väri oli itseasiassa kompromissi, itse olisin halunnut jotakin enemmän tämän tyyppistä:

Eli perinteistä keltaista ja valkoista, kuten rintamamiestaloissa melko usein muutenkin, ainakin meillä päin... Tosin keltainen olisi ehkä saanut olla vielä hitusen kirkkaampi, ja sokkeli muun värinen kuin tummanruskea...

Mies taas kaipaili enemmän jotakin tämäntyylistä, eli vaaleaa (valkoista tai luonnonvalkoista) tummin (ruskein tai tummanharmain) nurkkalaudoituksin...

Itse pidin myös miehen ehdotuksesta ja hän minun, mutta totesimme, että olisi ikävää, jos maali alkaisi jossakin vaiheessa hilseillä ja paljastaisi alta vanhaa vihreän sävyä, jollainen siis talomme vielä tällä hetkellä on... Päädyimme siis samoihin väreihin kuin ennenkin, mutta hieman eri vihreän ja valkoisen sävyihin kuin edelliset omistajat...

Plussaa tässä nyt vielä on se, että talon ulkoverhous on joka tapauksessa tehtävä uudelleen seuraavan 20 vuoden sisään, joten jos nyt tällä välillä kyllästymme vihreä-valkoiseen ja toteamme tehneemme virheen maalin väriä valitessa, voimme aina maalata talon uudelleen - vaikka sitten kelta-valkoiseksi tai valko-harmaaksi, tai mikä nyt silloin sattuu omaan makuumme sopimaankaan :) 

Ihan kamalasti kyllä väsyttää... Huomenna pitäisi minunkin sitten osallistua nuihin raappaushommiin (mahdanko osata tarpeeksi hyvin nuiden miesten mielestä...?), tai sitten jatkan töitä siitä mihin tänään illalla lopetan... Tämänkertainen työprojekti käynnistyi kyllä hyvin, pakko myöntää, että kotona työskentelemisessä on etunsa, vaikka työmatkan säännöllinen polkeminen on kyllä sekin varsinaista tehohyötyliikuntaa... Voi kun voisi osan ajasta tehdä töitä kotona ja osan ajasta jossakin muualla... Olen kyllä edelleenkin suunnittelemassa sitä omaa yritystä - siinä voisi sitten kyllä työskennellä niin kotona kuin muuallakin... (Sepä vasta olisikin elämää...) <3

Tuntuu vain, että on kamalan vaikea hakeutua yrittäjäksi alalle, jonne todellakin on nyt tunkua, kyseessä on suorastaan muodikas ala... Varsinkin, kun ei ole minkäänlaista alan koulutusta... Olen yrittänyt houkutella alasta myös kiinnostunutta ystävääni lähtemään mukaan, mutta neiti ei taida loppupeleissä uskaltaa ottaa ajatuksen nurkasta kiinni ja lähteä jahtaamaan unelmaansa. Harmi. On kuitenkin puhunut minulle asiasta, itse asiassa melko paljon... Toisaalta mietin, että hänestä saisin hyvän työntekijän ja loistavan sisäänostajan yritykseeni, jos itse sellaisen perustaisin... Miinuspuolena olisi kyllä yli tunnin työmatka suuntaansa autolla. Ja Tampereelle. Tamperehan nyt on oikea epävarman autoilijan paratiisi...

Mutta silti... Koko liikeidea on valmiina - ainoastaan uskallusta puuttuu. Kyllä se pikkaisen ärsyttää, oma saamattomuus.

Mutta nyt on Tintin aika lähteä yöpuulle... Hyvää yötä murumussukat!

<3 Tinttiäinen

Tulipas pitkä tauko näihin päivityksiin... Noh, juhannus meni kuitenkin ihan kivasti Herra ja Rouva H:n luona - mukana toki myös pikkuinen "Lady V" ja syksyllä syntyvä masukki. Oli aivan mahtava juhannus, käytiin katsomassa kokkoa ja syötiin ja vähän juotiinkin :) Paitsi tietysti Rouva H jätti ne juomiset juomatta kun oli tosiaan hänellä tuo pikkuinen masukkikin matkassa mukana :)

Miehen isä on nyt tosiaan täällä, ja siksi en ehdi viettämään niin paljon nyt aikaa koneella, varsinkaan sitten, kun miehen sisarukset lapsineen vielä liittyvät seuraamme, mutta pyrin silti päivittelemään kuulumisiani tälläkin välillä, vaikka talon maalaus ja muut työt suurimman osan ajastani tuleekin viemään... Kunhan mies tulee töistä, aloitamme seinien raappaamisen ja hionnan...

Operaatio MILFimpi minä ei jaksa taas houkutella, vaikka ruokapäiväkirjan mukaan en ole mitään ihan älyttömiä syönytkään... Puntarissakaan en juhannuksen syöminkien jälkeen ole uskaltanut käydä, kun näyttää kuitenkin yli 80 kg, eikä paino todellakaan ehdi 3 päivässä tipahtaa sitä kahta kiloa mikä on tavoitteena... Ennen juhannusta oli jo melkein puolitoista kiloa pudonnut, mutta ihan varmasti ovat nuokin kilot palanneet kummittelemaan vyötärölle... :(

Tänään poljin 8 km fillarilenkin postiin ja takaisin, mikä siis ei ole mikään suoritus vaan ihan normaali pyörälenkki... Pitänee ehkä illalla lähteä heittämään vielä toinen lenkki työpaikan kautta (siis vapaapäivä, ja töihin EN ole menossa, mutta siinä on just sopiva ylämäki ja matkaakin kertyy yli 10 km), kun tuntuu ettei liiku tarpeeksi näin vapaapäivinä... Paitsi ettei minulla tänäänkään oikeastaan mitään vapaapäivää ole, teen kotoa käsin "vanhaan alaani" (siihen mistä minulla on alempi korkeakoulututkinto) liittyviä töitä...

Taustalla soi Pinkin Raise Your Glass ja sellainen on kyllä olokin...

Jatkan illalla jos jaksan, mutta nyt se on moro...

With lööööööööv,

TINTTI.

23.6.11 Torstai

• 1 voileipä
• suklaata
• (ei ollut nälkä...)
• 2 l vettä

24.6.11 Perjantai

• 1 maissi
• 1 ulkofileepihvi
• 1 kana-paprika-kirsikkatomaatti-kesäkurpitsavarras
• 1/2 lautasellista salaattia
• curry-ananaskastiketta
• margariinia
• grillattua ananasta
• suklaakarkkeja
• 0,5 l coca-colaa
• 2 siideriä

25.6.11 Lauantai

• 3 broilerinfileetä
• 3 pientä varhaisperunaa
• margariinia
• 1/2 lautasellinen salaattia
• tonnikalaa
• fetajuustoa
• 1 l vettä

26.6.11 Sunnuntai

• 1 broilerinfileepihvi
• 1 porsaan ulkofileepihvi
• 5 pikkiriikkistä varhaisperunaa
• margariinia
• 0,5 l suklaajäätelöä
• 0,5 dl maitoa
• 1 banaani
• 0,5 l appelsiinimehua
• suklaata (264 kcal)
• 1 mokkapala

----------------------------------------

Kävin juu aamulla taas töissä - kokonaiset kaksi tuntia - ja sieltä hilpaisinkin sitten jo kauppaan hakemaan uusia perunoita ja purkkiananasta... Tulin kotiin ja nukuin muutaman tunnin ja nyt taas pitäisi jaksaa aamuun asti valvoa ja siivota (niin ja tietty vähän pupuilla...)

Koko päivä on kyllä mennyt vähän haaveillessa... Jostain syystä olen ihan innolla rakentamassa miehelle autotallia (ehkä lähinnä siksi, että saisin tuon miehen painonnostopenkin pois meidän saunan pukuhuoneesta, niin että voisin muokata siitä kodinhoitohuoneen itselleni...) Muutenkin pihasuunnitelmat alkaa pikkuhiljaa muotoutua aika hyvin... Autotalli tulisi pihan vasempaan takakulmaan, sen viereen kasvihuone ja kasvimaa, muutama marjapensas, kompostori ja vadelmapensaita... Keskelle pihaa lipputanko ja kukkapenkki. Raparperipuskia jo olemassaolevan puutarhavajan taakse, eteen ja sivulle kukkapenkit... jonnekin olisi mahdutettava trampoliini ja uima-allaskin... Pyykkinaru ja tamppausteline, pyörätelinekin... Grillikatosta voisi vähän nykyiseltään laajentaa ja sinne hommata uuden puutarhapöydän tuoleineen... :) Mies haaveilee paljusta, itse en oikein tiedä... Tontin ympäri valkoinen lauta-aita ja koirille oma pikku tarhansa talon vasempaan etukulmaan, koirankoppi ja kaikki :) Ja oikean etukulman kahden puun väliin riippukeinu, tai sitten kaksi sellaista hassua riippuvaa korikeinutuolia... Jonnekin pitäisi mahduttaa vielä sellainen vanhanaikainen katoksellinen mummolan kaksipenkkinen keinu sekä alue, jolle sitten joskus tulisi lapsille leikkimökki, keinut, liukumäki ja hiekkalaatikko :) huh huh. Ei taida ihan kaikki mahtua tälle tontille... Saapi nyt nähdä...

Nyt kuitenkin ensi viikolla aloitellaan tuota talonmaalausprojektia :) Ja sen jälkeen minä taidan aloitella omia maalausprojektejani (veranta, yläkerran wc)... Yläkerran rappuakin haluaisin maalata, mutta koska olen vertikaalisesti rajoittunut (toisin sanoen lyhyt), tarvitsen miehen apua maalaamisessa, ainakin katon suhteen... Verannalle tulee valkoiset seinät ja katto, sekä vaaleanharmaa tai jopa turkoosi lattia, toisaalta mintunvihreät seinät houkuttelevat myös (mummolassa verannan seinät ovat mintunvihreää sormipaneelia...) Yläkerran vessasta teen myös vaalean, koska tilassa ei ole lainkaan ikkunaa... Rappuihin olen päättänyt värityksen jo muutettaessa - itse rappuset maalaan suunnilleen samalla harmaalla, jolla ne on maalattu jo rakennusvuonna, mutta seinien sormipanelointi tulee olemaan valkoinen ja seinille tulee mustavalkokuvia lemmikeistämme (tai ehkä sitten joskus lapsistamme...). Myös katon haluaisin maalata valkoiseksi... Tällä hetkellä tuo vinnin rappu on niin pimeä ja hämärä, että oikein inhottaa...

Kellarissakin olisi mukava tehdä remonttia, ainakin oleskelutila ja pukuhuone/kodinhoitohuone menevät remonttiin :) Myös miehen työtila remontoidaan jossain vaiheessa, mutta puuvarastolle tuskin teemme mitään...

Ruokapäiväkirja ja lisää remonttihaaveita illemmalla, nyt takaisin siivouksen pariin...

<3 Tintti.